Kaikki tavarat meni rinkkaan, mutta osa ei mahtunutkaan

Otsikon inspiraationa tänään vanha tuttu vitsi mummoista mustikassa... Asiana siis pakkaustouhuja! Pakkaaminen pyörii jo nyt mielessäni, sillä muutan pian Tampereen yksiöstäni pois ja haluan kaiken järjestykseen sitä ennen.

Näin alkuun heti todettakoon, että omistan vihdoinkin oman ja itselleni sopivan rinkan. Aiemmin olen pari päivää ennen lähtöä tonkinut toiveikkaasti vanhempien vaatekomerosta itselleni minkä vaan hyvän kokoiselta vaikuttavan reppusen selkääni. Tästä johtuen mulla oli esimerkiksi eräällä vuoden mittaisella reissulla mukanani 75-litrainen jättiläinen, jossa toki riitti hyvin tilaa. Huonompi juttu on, että kun noin suuren rinkan täyttää äärimmilleen, ei rinkan paino ja koko todellakaan sovi minun kokoiselleni pikku backpackerille kannettavaksi. Sisulla mentiin eteenpäin ja kaiken maailman bussikuskit sai aina olla jeesaamassa rinkkaa mun selkääni. Ei hyvä.

Kun vanhempani viime vuoden lopulla kyselivät joululahjatoiveita, esitin harkitun pyynnön omasta rinkasta. Kävin Partioaitasta valitsemassa 63-litraisen naisten mallistoon kuuluvan Osprey Arielin, jonka toimituksessa tosin meni muutama päivä koska kaupan mallistoon kuulunut ainoa värivaihtoehto kirkkaanpunainen ei kelvannut mulle. Vaikka mussa todellakin on vähän flashpackeria, kerroin heti myyjälle etten haluaisi pinkkiä, violettia tai muutenkaan liian tyttömäistä rinkkaa vaan mieluiten mahdollisimman neutraalin värisen yksilön. Onneksi Arielista löytyi myös sininen vaihtoehto! Toimituksen yhteydessä rinkan lantiovyö muotoiltiin uunissa lämmittämisen jälkeen just mulle sopivaksi. Rinkan lisäksi pakkaan mukaan pienen käsilaukun ja pari sadan gramman painoisen, ihan minimaaliseen tilaan menevän päivärepun (kuvassa säilytyspussiinsa taitettuna).

Allekirjoittaneella on kieltämättä ollut vähän liikaa vapaa-aikaa viime aikoina, koska työpaikalla on vuoden hiljaisin sesonki meneillään. Olen siis ehtinyt kirjoitella ahkerana pakkauslistan luonnosta ja kierrellä vähän kaupoissa etsimässä matka-arkeani helpottavia juttuja. Yksi näistä on kosmetiikkapussi, jonka saa roikkumaan avonaisena koukusta. Ei enää epämääräisiä muovipussiviritelmiä ja pohdintaa siitä, mihin pussukkansa laskisi hostellien likaisissa yhteissuihkuissa (nyt ollaan 1st world probleemien äärellä)... Havainnoillistavaa kuva piti muuten lavastaa, miksihän mulla oli tyhmä olo miettiessäni että nää sakset tois vähän kivaa väriä tähän ja joo, toi purkki näyttää kivemmalta kuin mun naamarasva niin vaihdankin sen tilalle. Onneksi oon näin ammattimainen matkabloggaaja ja onneksi mulla tosiaan on vähän liikaa sitä aikaa.

Kaikki Suomen naiset ja pitkähiuksiset miehet, onhan teillä jo Tangle Teezer?!

Saavun Uuteen-Seelantiin kuumimman kesän aikaan ja vielä Pohjoissaarelle, joka on lähempänä päiväntasaaja eli se lämpimämpi osa maata. Flip flopit ja shortsit tulevat siis aluksi sekä mahdollisten Kaakkois-Aasian maiden aikana käyttöön, mutta pakatessa tulee muistaa myös kelien viileneminen Suomen kesää kohden. Taidan jättää kuitenkin nykyiset takkini tänne, ja ostaa vasta paikan päältä maan säätilaan sopivan takin kun paremmin tiedän miten kylmä sitä tuleekaan olemaan. Pitäisiköhän sen myös kestää vettä, lukemieni blogien perusteella Uudessa-Seelannissa sataa koko ajan? Ajattelin huomenna testipakkailla rinkkaani tietääkseni kuinka paljon vaatetta suunnilleen kannattaa ottaa mukaan niin, että tyhjää tilaakin jää shoppailuille ja ties mille Buddha-patsaille, joita päädyn Suomeen asti raahaamaan .

Mukaan lähtevistä tavaroista mainittakoon vielä vaikkapa linkkuveitsi, varavirtalähde ja hamam-pyyhe. Ilman linkkariani en lähde yleensä minnekään muutamaa päivää pitemmälle matkalle, koska se toimii niin kätevästi saksina/purkinavaajana/pullonavaajana/leipäveitsenä/yleisenä elämän pelastajana. Varavirtalähde on uusi hankinta, koska en voi yhtään luottaa puhelimeni akkuun ja kyseinen vehje on varmasti tarpeen jo pitkällä menomatkalla, jonka välilaskujen aikana en halua olla juoksemassa lähimmän pistorasian perässä. Turkkilaista alkuperää olevan ohuen hamam-pyyhkeen sain lahjaksi pohdittuani ääneen hyvämuistisen joulutontun seurassa, että sellainen olisi erittäin kätevä matkakaveri. En tajua ihmisiä, jotka raahaavaat 210923 kiloa painavat ja viisi päivää kuivuvat frotee-pyyhkeensä yhtään mihinkään.

"En se minä ollut" (2010)

En ole varsinaisesti tunnettu organisaatiokyvyistäni normaalissa arjessani. Enkä varsinkaan reissatessa, kun kaikki kamat on aina aivan levällään miten sattuu. Todisteena tässä ylempi kuva, jota en oikeastaan myönnä juuri julkaisevani koska hävettää. Puolustuksekseni voin kuitenkin sanoa että tuohon dormin nurkkaan on kertynyt toisenkin henkilön rojuja (pus A tuu mun kaa reissaan taas!).

Nyt mulla tuntuisi olevan harvinaisen hyvin hallussa tämä homma ja uskon, ettei hirveästi turhuuksia ole lähdössä mukaani. Jotain on siis opittu! Onko tämä sitä aikuistumista? Vai tarkoittaako tämä sitä että passi ja hammasharja unohtuvat? Raportointia ehkä luvassa Aucklandista.

Uusi matka, uusi blogi

Heiii!

Vaikka viimeisin matkablogiyritykseni ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin (se postailu tavallaan unohtui), ajattelin tällä uudella pohjalla taas kirjoitella kokemuksiani muistiin. Olen jälleen lähdössä kaukomaille ja tällä kertaa vailla kunnon suunnitelmia, mikä on erittäin bueno. Nyt ei ole koulua tai mitään muutakaan odottamassa. Helmikuun ensimmäisenä lauantaina lentoni lähtee Amsterdamin ja Hong Kongin kautta kohti Aucklandia. Sen enempää en oikein tiedäkään. Mulla on kalliit keuhkoröngten kuvat vaatinut (Thaimaassa oleilu on tehnyt musta potentiaalisen tuberkuloosipotilaan) Working Holiday -viisumi taskussa, tai oikeastaan jossain Uuden Seelannin viisumipalvelusivuston syövereissä.

Tarkoitus on siis tehdä töitä, jotta reissu kestäisi vähän pitempään kuin mitä nykyinen pankkitilin saldo antaa myötä. Haluaisin olla matkalla ainakin sellaiset puoli vuotta, mutta jos maitojuna koti-Suomea päin starttaakin etuajassa on sekin parempi kuin ei mitään. Ainakin olen lähtenyt eikä tarvitse miettiä mitäs jos loppuelämän ajan.

Pari kertaa olen ihan kirjaimellisesti herännyt aamulla mitäihmettämätaasoontekemässä-fiilikseen. Sitä oon taas lähdössä yksinään vieraaseen maahan tarkoituksena löytää sieltä oma arki ilman mitään kontakteja tai muuta tarttumapintaa... Onneksi aiemmat kolme ulkomailla vietettyä vuotta ovat opettaneet, että kaikki tuppaa järjestymään aina jotenkin ja tuntuu että nyt on just hyvä aika lähteä matkaan just näin. Bachelor of Hospitality Management -titteli ja useamman vuoden kokemus ravintola- ja matkailualalta luulis kans auttavan jonkin verran työn saannissa. Vapaaehtoistyö esimerkiksi WWOOF:in kautta on sekin yksi kiiinnostava mahdollisuus vaikkapa muutaman viikon puuhasteluksi.

Haluan kierrellä sekä Etelä- että Pohjoissaarella, haluan road tripin tai kaksi (pitää kaveerata ajotaitoisten kanssa), tutustua hauskoihin uusiin tyyppeihin dormeissa, vaeltaa vuoristossa, kuvata 100000 vuorikuvaa, kulkea autioilla rannoilla ja kun maa alkaa olemaan nähty (lue: rahat alkaa loppumaan) lähteä vähän kiertämään Kaakkois-Aasiaa. Tai jos nyt ei ihan kiertelemään, ainakin piipahtamaan Indonesiassa ja ehkäpä Fidjilla. Oikeasti haluaisin myös Laosiin, Myanmariin, Vietnamiin, Kambodzaan, Philippiineille, Sri Lankaan ja ties minne, mutta ehkä ne vaativat sitten oman erillisen reissunsa.

Mua jännittää! Hyvällä tavalla. Innostuttaa koska olen jo vuosia suunnitellut tätä matkaa. Viimeiset puoli vuotta olen kerännyt Itämeren aalloilla säästötilille saldoa, että tää onnistuisi. Nyt on vielä lähtövalmistelut tekemättä - muutto, vakuutukset, hammaslääkäri, paperihommaa, englanninkielisen CV:n päivitys ja tietysti pakkaaminen. Kiertelin tänään vakuutusyhtiöissä ja se oli yhtä kamalaa kuin aina ennenkin - tai lähinnä ne lisäkuukausien hinnat jatkuvaan matkavakuutukseen lisättynä. Kahdessa firmassa työntekijät laskeskelivat summia ja kattoivat säälien mutisten jotain "anteeks tästä tulee aika hirmu kallis" tyylistä. Onneksi Fennialta löytyi pari satasta halvempi tarjous, pitää vielä mennä käymään siellä vielä uudestaan.

Pitäisi pakkaamisesta puheen tullen varmaan alkaa googlettamaan Uuden Seelannin säätilaa, oikeastaan googlettamaan ihan mitä vaan maahan liittyvää. Olen itse asiassa aika pihalla kiinnostavimmista kohteista ja kivoimmista kaupungeista plus oikeastaan ihan kaikesta, että pikku hiljaa voisi alkaa tehdä taustatyötä. Pian postissa tulee myös Lonely Planet, jee!

Tämä(kään) blogi ei ole mikään kovin vakavasti otettava kirjallinen taidenäyte tai suuria lukijamääriä tavoitteleva teos, vaan oma pikku soppeni kaukana kotoa. Seuraavaksi varmaan tulossa jotain pakkailupohdintaa, tällä kertaa yritän välttää kaikki viime matkojen aikana tehdyt mokat kuten 23 kilon painoiset rinkat ja mitä näitä nyt on ollut. Tervetuloa seurailemaan, jos Blogilista on käytössä niin sinne tämän tuotoksen jo lisäsin. :)

P.S. Miksi blogin nimen keksiminen on aina niin vaikeaa? Jossain vaiheessa on vaan pakko luovuttaa ja myöntää, ettei tälläkään kerralla lamppu syttynyt ihan kirkkaimmilleen.
P.P.S. Toi hipsteribanneri vaihtukoon kunhan saan kuvamateriaalia kohdemaasta...
P.P.P.S. Kertokaa jos blogissa ei jokin pelitä!