En oikein tiedä mihin heinäkuu meni. Lähinnä työnhaussa kai, mutta tuntuu että viime viikot ovat vain humahtaneet jonnekin. Jossain vaiheessa olin sairaana viikon verran, enkä pystynyt tekemään juuri mitään. Lähettelin vähän työhakemuksia kirjastosta, mutta suunnitelmani kiertää firmoja CV:n kanssa meni vähän pieleen kun äänikin katosi flunssan takia. Muistaakseni kuun puolivälissä alkoi tapahtumaan työrintamalla, yhtenä viikkona oli kaksi haastattelua ja koevuoroa. Toiseen koevuoroon en ikinä mennyt, koska ensimmäisen jälkeen mut palkattiin ja sain siis vihdoinkin töitä. Työnhaussa yllätti vähän se miten tosissaan kahvi otetaan. Se, että on käyttänyt jossain Euroopassa kunnollista espresso-konetta parin vuoden ajan (minä) ei riitä, kun pitäisi olla paikallista kokemusta ja latte artit jossain huikealla tasolla. Jos kahviloista yrittää baristan töitä löytää niin suosittelisin kyllä sitten paikallista kurssia. Hyvä puoli tässä toki on se, että melkein mihin kahvilaan vaan voi kävellä luottaen että kahviasiat on kunnossa, eri asia vaan tykkääkö mausta - täällä kahvit tehdään tuplaespressolla melkein kaikki, myös cappuccino ja pieni flat white eli aika tujua kamaa.
 |
| 2nd hand -shoppailua Cuba Streetillä |
Aloitin työt noin viikko sitten Cuba Streetillä yhdessä Kuuba-teemaisessa (hehe) kahvilassa, joka toimii myös ravintolana ja baarina. Tiesin paikan etsivän uusia tarjoilijoita, joten laitoin CV:n ja hakemuksen sähköpostilla menemään. Ajattelin että paikan päälle ilmaantuminen olisi parempi tapa saada töitä, mutta koska rekry oli päällä juuri mun sairastumisen aikaan päätin mielummin kokeilla onneani sähköpostin kanssa kun mennä zombin näköisenä paikalle pihisemään että haluaisin töitä. Mulle sitten soitettiin ja pyydettiin suoraan koevuoroon haastattelun sijaan. Olin aika kauhuissani, mutta onneksi päivä meni sen verran hyvin että paikan esimies tarjosi mulle paikkaa.
 |
| Kun annat suolapurkkisi japanilaiselle kaverille KAWAIIII |
 |
| Ja kun japanilaisen aika on lähteä tehdään kilpaa sushia |
Nyt olen tehnyt neljä vuoroa, ja alan jo joten kuten olemaan perillä työstäni. En siis ennen ole varsinaisesti tarjoilijana työskennellyt, mutta onneksi muu ravintola-alan kokemus on auttanut esimerkiksi tarjottimien ja lautasten kantamisen suhteen. Kun on rauhallista, tykkään työstäni. Kun on kiire, mulla on välillä aikamoisia vaikeuksia pysyä tilanteen tasalla ja poukkoilla joka pöytään ja samanaikaisesti juosta hakemassa ruoka-annoksia ja juomia. Toivon että tää tästä vielä helpottuu, olen ollut vähän stressaantunut ja väsynyt ja ollut ylipäätään vähän raskas viikko. Itse ravintola on kuitenkin erittäin hyvä paikka, mun kavereitakin on näkynyt melkein joka päivä koska se on suunnilleen kaikkien lempikahvila. Tunnelma on varmaan viitisen vuotta sitten vielä ollut suht vaihtoehtoinen, mutta nyt asiakkaita on aivan laidasta laitaan, mikä on hauskaa. Työkaverit on melkein kaikki paikallisia ja suht hipstereitä kaikki, en oikein tiedä mitä mä siinä porukassa teen haha. Mulla pitäisi olla vähintään 30 tuntia viikossa töitä, mutta ensi viikolla näköjään vaan 24. Toivon että se on vaan poikkeus, koska muuten rahan säästämisestä ei tule yhtään mitään...
Vaihdoin toissapäivänä hostellia, ja en oikein tiedä mitä mieltä siitä muutoksesta olen. Ensimmäisessä hostellissani Trek Globalissa vietin kuukauden, ja meillä oli sen sinisessä siivessä ihana kaveriporukka. Mulla ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa kovin kotoisa olo hostellin ison koon ja hotellimaisuuden takia, ja 175 dollaria viikossa oli myös liikaa. Aika moni kaveri myös ehti jo lähtemään Wellingtonista kotimaihinsa. Muutin sitten pienempään ja kotoisampaa paikkaan muutaman sadan metrin päähän, nyt vaan pitää aloittaa ihmisiin tutustuminen taas melkein alusta, onneksi siellä on myös pari muuta Trekistä lähtenyttä tuttua. Tänään taidan kyllä lähteä viettämään iltaan vanhaan paikkaani, on vähän ikävä sitä ryhmää. Välillä sitä tulee reissussa huomattua miten ihmisiin voi kiintyä jo muutamassa päivässä tai viikossa, vaikka ei välttämättä edes tiedä toisesta juuri mitään. Tykkään siitä, että kenenkään menneisyyttä ei juuri kysellä tai sellaisilla asioilla kuten iällä tai ammatilla ei ole väliä, vaan sillä onko hyvä tyyppi vai ei.
 |
| Waterfrontin "söin vähän sieniä" -arkkitehtuuria |
 |
| Sunnuntain Farmers' Markeit <3 |
 |
| Kalas |
Mitä muuta on tullut tehtyä? Tavallisen hostellihengailun lisäksi on tullut kahviteltua Wellingtonin ihanissa kahviloissa, shoppailtua tyttöjen kanssa, tanssittua yöelämässä, välillä käveltyä puistossa, kokkailtua paljon ja muuta. Kerran kävin poikien kanssa kalassa, mutta ei napattu mitään. Tai siis muahan ei saa onkimaan tai virvelöimään, olin lähinnä seurana mutta kuitenkin. En ole vieläkään saanut tehtyä mitään kämpän löytämisen suhteen, mutta oman tilan tarve alkaa olemaan sellaisissa mittasuhteissa että pian pitäisi aktivoitua. Onhan tässä jo kuusi kuukautta asuttu dormeissa, olisi kiva jos olisi oma huone ja ovi jonka vetää kiinni kun haluaa olla omassa rauhassa. Pian voisi myös tehdä pienen pakoretken kaupungista, lähteä vaikka yhdeksi yöksi jonnekin luonnon helmaan.
 |
| Mysteeri työpaikan henksuhuoneessa |
