Lauttamatka Eteläsaarelle, Nelson ja Abel Tasman

Nyt kirin kovaa vauhtia juttuja kasaan, vettä sataa Arthur's Passissa edelleen kuin ämpäristä kaatamalla. Hyvä aika siis vihdoinkin vähän datailla ilman huonoa omaatuntoa.

Viime postauksessa mainitsin, kuinka en saanut viimeisenä Wellingtonin yönä nukuttua juurikaan. Tunnelma oli siis aivan katossa, kun herätyskello soi kello kuuden aikaan aamulla. Mulla oli lauttamatka Eteläsaarella varattuna siinä kahdeksan aikaan, ja lähdin raahaamaan kamojani terminaalia kohti. Miten mun rinkka painaa yhtäkkia ihan hitosti, vaikka en oo ostellut juuri mitään?? Lautalla suunnistin heti kohti aamukahvia ja tutustuin sitä kannella juodessani saksalaiseen en-enää-muista-minkä-nimiseen reissaajaan. Vietettiin sitten kolmetuntinen lauttamatka kahdestaan, wifi viihdytti hetken ja loppumatkasta upeat Marlborough Soundsin maisemat. Koska lautta oli myöhässä, kaikki bussilla matkustavat kuulutettiin etsimään matkatavaroita, jotka oli jätetty matkan ajaksi säilytykseen. Perillä terminaalissa mun ei siis tarvinnut enää odottaa rinkkani takaisin saamista vaan pystyin suoraan lähteä bussipysäkille, jonka luulin olevan terminaalin edessä. Ja kuinkas sitten kävikään...

Sanoi ensin moikat saksalaiselle, joka lähti liftaamaan joko Kaikouraan tai Christchuchiin, ei se itsekään tiennyt minne. Mun bussin piti lähteä 12:45, ja huomasin muutaman minuutin terminaalissa odottelun jälkeen noin kello 12:40 että bussi lähteekin Interislanderin eikä Bluebridgen (mun lautta) terminaalista. Lähdin kävelemään ympäriinsä, mutta terminaalia ei näkynyt, joten kysyin autoaan tankkaavalta naiselta reittiohjeita. Se sitten heittikin mut autollaan oikeaan paikkaan, matka ei ollutkaan ihan lyhkäinen ja olin paikalla n. 12:45 ja ehdin (päivän ainoaan) bussiini. Paikalliset ovat parhaita. :D Ne on oikeasti tosi ystävällisiä ja esimerkiksi vihanneskaupoilla joutuu selittämään puoli elämäntarinaansa. Oikeastaan aina kun paikalliset kuulee aksentista etten ihan kiivi ole, niin saan selittää mistä tuun, minne meen ja mitä teen.

Bussi vei mut Nelsoniin, jonka vierailun pääsyynä oli Abel Tasman -kansallispuisto. Monet tekee useamman päivän vaelluksen puistossa, mutta mulle riitti hyvin yhden päivän mittainen retki. Maisema ei kuitenkaan hirveästi vaihtele Abel Tasmanissa. Kajakointi on myös suosittua, mutta ajattelin että kävelen mielummin kun mun tuurilla olisi kuitenkin hirveä aallokko tai jotain vastaavaa. Otin ensin bussin Marahauhun, josta sitten oli Aquataksi-venekuljetus luonnonpuistoon. Venematkan aikana pyörähdettiin Split Rockilla ja nähtiin vauvahylkeitä. Vauvahylkeet <3. Yritin ottaa kuvia, mutta en erota mikä on kiveä ja mikä hyljettä niin ne jääkööt julkaisematta.

Anchorage Bay

Päivän reitti alkoi Anchorage Baysta ja oli noin 12 kilometrin mittainen. Aikaa oli noin seitsemän tuntia, eli kävelyn lisäksi ehdin hyvin piipahtamaan pääreitiltä rannoille, joita taisi olla kuutisen kappaletta yhteensä. Asteita oli 28 ja aurinko paistoi, parasta!

Angry birds on the beach

Mun mielikuvitus ei riitä juuri nyt kirjoittamaan mitään sen syvällisempää Abel Tasmanista. Kaunis, aurinkoinen päivä ja kivan pituinen lenkki. Ihmisiäkään ei ollut liikaa. Turkoosia kirkasta vettä, niin kuin kaikkialla tässä maassa. Jopa Aucklandissa veden väri oli erittäin nätti.

Nelsonissa asuin neljä yötä Tasman Bay Backpackers -hostellissa, mikä oli tähänastisista majapaikoista ehkä paras. Oma sänky kerrossängyn sijaan, ilmainen ja nopea wifi, viihtyisä lounge ja piha, iso keittiö ja parhaimpana kaikesta hyvä ilmapiiri ja jokailtainen uunituore suklaakakku (kutsuivat sitä nimellä pudding) vaniljajäätelöllä. Suklaakakun syömisen aikana vietettiin myös wifitöntä tuntia, koska surullinen fakta on se että monissa hostelleissa porukka tuijottaa puhelimiaan ja läppäreitään ringissä yhteisissä tiloissa. Tällaisten lanien sijaan on paljon mukavasti vaikka puhua jollekin... Ja Nelsonin hostellissa tapasinkin paljon mukavia tyyppejä. Erään skotlantilaisen tytön kanssa käytiin pyörimässä kaupungilla ja lainattiin hostellilta pyörät rannalla käymistä varten. Illat menivät hostellin terassilla istuessa ja mun viimeisenä iltana pidettiin pien isot nyyttärit. Oli ihana syödä kunnon buffet-henkiset mätöt ja mun bruschetta-viritelmätkin onnistui yllättävän hyvin. Olisin voinut jäädä vielä vaikka päiväksi hengailemaan, mutta sitten matka jatkui etelään.