Kaunis Kaikoura

Mun sanainen arkku on nyt vähän tyhjillään, käräytin eilen hostellin keittiön aika pahasti ja nyt pitää selvitellä vakuutusyhtiön kanssa josko ne korvaisi uuden uunin ja palosammuttimen. Onneksi mitään vakavampaa ei päässyt sattumaan, laitoin vaan uuniin vääränlaisen astian ja vähän leimahti. Nyt jo alkaa vähän naurattamaan, onneksi myös omistajaa ja varsinkin mun kanssa-asukkeja. Kerron ehkä nämä tapahtumat vielä tarkemmin myöhemmin, nyt Kaikoura jonne suuntasin Arthur's Passin jälkeen.

Kaikoura on merellinen pikkukaupunki Eteläsaaren itärannikolla. Odotin paikan olevan vain tylsä turistirysä, koska iso joukko matkustaa Kaikouraan villieläinten bongaamisen joukossa. On valaita, delfiineitä, hylkeitä ja albatrosseja. Valasristeilyjä, uimista delfiineiden kanssa, kajakointa hylkeiden kanssa ja niin edelleen. Myös kalastaminen ja surffaus onnistuu. Mutta tykkäsinkin Kaikourasta tosi paljon, maisemat oli kauniit kun meri kohtasi kaukana siintävän vuoret. Hiekka oli mustaa, mutta ranta pitkä ja kaikkialla tuoksui meri.

Itse valitsin Kaikouran aktiviteetikseni kajakoinnin hylkeiden kanssa, koska se sattui olemaan alennuksessa. En tosin ymmärrä mun logiikkaa, koska en ole mikään kajakoinnin suurin fani... Tulin vähän merisairaaksi ja mun kajakkipari oli ärsyttävä, mutta muuten oli ihan hauskaa. Näin söpön pienen pingviinin ja paljon hylkeitä, mutta valokuvaaminen oli vähän hankalaa kajakista käsin niin mulla on vaan muutama räpsy.

Yhtenä kolmesta päivästä kävin myös tekemässä Cliff walk -kävelyn, jonka matkalla on taas kerran niitä hylkeitä. Parin metrin turvavälin kun pitää, voi hylkeiden ympärillä ihmetellä niiden laiskaa meininkiä.

Laiska makkara

Tätä seurasi jännä minuutin hyljetappelu

Seal colony

Noin kolme tuntia kestänyt lenkki oli oikein mukava tapa viettää yksi iltapäivä, eikä luvattua sadettakaan näkynyt. Syksyn tulon saattoi kuitenkin jo tuntea selkeästi, onneksi täällä pohjoisemmassa Blenheimissa eletään vielä suht kesäisiä kelejä. Hylkeiden ja kävelyn lisäksi vietin aikaa Kaikourassa selvitellen mun IRD- eli veronumeron mutkia (ne tarvitsee yleensä kaksi dokumenttia, mutta multa löyty vaan yksi eli passi) ja hostellin tyyppien kanssa biljardia pelatessa.

Ai niin, vietin mä yhden päivän Christchurchissakin välissä. Siitä ei jäänyt oikein muuta mieleen kuin masentava tunnelma, keskusta on edelleenkin vuoden 2011 maanjäristyksen jäljiltä kuin yhtä isoa, autiota rakennustyömaata. Ainoana kivana juttuna bongasin oli konteista kyhätty hauska pikkuostoskeskus Re:start mall, joka kuhisi elämää kaiken tyhjyyden keskellä.