Perillä

Ensimmäistä tiedoitetta Aucklandista luvassa tänään, oikeita kuvia tulee vaikka loppuviikosta. Nyt sain jetlagiltani kasattua kuvitukseksi vain epämääräisistä puhelinräpsyistä kootun kollaasin. Jet lagilla meinaan erityisesti nyt sitä, että oon tässä molempina aamuina herännyt kello 4:45 nukahtamatta enää ollenkaan ja ei, en nukkunut lentojen aikana. Siitä voi päätellä fiilikset... Nyt yritän pitää itseni hereillä edes kymmeneen, jotta saisin jotenkin normalisoitua tätä unirytmiä. Oon kyllä mielelläni muuttumassa aamuihmiseksi, mutta toi aamuviideltä heräily menee vähän överiksi.

Kelataan vielä hetki takaisin tuohon Helsinki-Auckland välille. Finnairin Lontoon lento oli vähän nuiva, tuntui että joka viides minuutti oli myynnissä jotain (osta lehti, osta ruokaa, tee etukäteisostokset, osta kuvastosta), mutta aika oli kahteen muuhun 11 h kestäneihin rupeamiin verrattuna mukavan lyhyt. Lontoo-Hong Kong väli meni ihan kivasti, Cathay Pacificin lentoemännillä oli kyllä jokseenkin levoton meininki mutta muuten kaikki ok paria huutavaa vauvaa lukuunottamatta. Viimeinen lento oli yhtiönsä puolesta mun lemppari: matka New Zealand Airilla alkoi jo lupaavasti maailman eeppisimmäksi turvavideoksi nimetyllä demonstraatiolla. Videossa seikkailtiin Keskimaassa, kalastettiin mahtisormusta joen pohjasta benji-hypyllä ja opastetttiin kaasunaamareiden käyttöä örkkien avulla. Iso peukku! Videoon linkki tässä, jotain sen viihdyttävyydestä kertoo 13 miljoonaa näyttökertaa.

Satama/flat white ja entisestä työpaikasta tuttu kahvikuppi/auringonnousu/bussinen/palmuja jee/kukkaisia Auckland Domain -puistossa/näkymät kahviloistaan tunnetulta Ponsonby Roadilta/ruokavalio yhdessä kuvassa/ihanan turkoosin veden ensinäkeminen koneen laskeutuessa

Jännitin vähän etukäteen maahantuloa, koska ilmeisesti kaikki Australian rajalla -jaksot ovat vähän liian hyvässä muistissa vaikka tapahtumat eri maahan sijoittuvatkin. Pääsin kuitenkin aika helpolla, rajalla ei kaivattu paluulippujen tai muiden perään vaan kysymykset koski lähinnä suunnitelmia oleskelun kestosta ja työstä. Kun pääsin ihanan lämpimään ja kosteaan ulkoilmaan kentältä oli vaan niin paras fiilis ja hymyilin itekseni bussia odotellessa. Oli sellainen kevyt ja vapaa tunne ja olo että oon tehnyt oikean päätöksen lähteä, ja se on hyvä fiilis se.

Mulla on nyt kaksi kokonaista päivää takana Aucklandissa. Hostelli on buukattuna maanantaihin asti, lähden sen jälkeen ehkä Rotorualle geysireita ja muita tutkimaan. Olen kierrellyt keskustaa ja tehnyt jotain ostoksia mun uutta uljasta ulkoilmaelämää varten, esimerkiksi treenihousut vanhojen hajonneiden tilalle on tarttuneet mukaan. Koko ajan on ollut kotoisa fiilis, koska kaupungissa on jotain tuttua edellisistä asuinpaikoista. Esimerkiksi Sydneystä muistuttaa moni moni asia kuten kaupat ja katukuva. Samaa on myös halpa ja hyvä joka nurkasta löytyvä sushi, jolla olen ehkä saattanut elää viimeiset päivät. Nilkat ja muutkin osat jaloista ovat tosi kipeät, koska koko kaupunki tuntuu olevan yhtä mäkeä. Totta kai tänään aamulla olikin mitä loistavin idea kiivetä Mount Edenille... Siitä lisää joku toinen päivä. Samalla vois virkeämmillä silmillä oikolukea tämän tekstin vielä uudestaan.