Vierailu Konnussa ja Rotorua

Terveisiä kananmunanhajuiselta Rotorualta!

Olin siis kuullut, että koko kaupunki haisee. Oma nenäni oli flunssan takia tukossa, kerrankin oikeaan aikaan jos näin voisi sanoa. Rotorualla on siis jos jonkinlaista geotermaalista toimintaa maan alla - geysirejä, kuplivia lammikoita sun muuta. Suurin osa jännimmistä paikoista on maksullisia ja aika kallita, joten tyydyin pariin ilmaiseen alueeseen, jossa näkyy jonkin verran savuavia kuoppia ja kuulee pulputusta. Toinen oli Kuirau Park ja toinen hostellin lähellä löytyvä alue järven rannalla. Maorituristimia olis kanssa ollut, mutta jälleen ongelma nimeltä raha. Näin pitkällä reissulla ei voi joka päivä olla osallistumassa viiteen eri aktiviteettiin kun niiltä löytyy ihan hyvin hintaa kuitenkin...

Toisena päivänä oli paras osuus: Hobbiton! Hobbiton Movie Set -kierroksilla siis pääsee tutustumaan ihan oikeaan hobittien kotiin, TSH- ja Hobitti-leffoista tuttuun Kontuun. Mietin eka että haluanko maksaa tästä elämyksestä, hinta kun oli kuljetuksineen Matamataan (parhaita nää paikkojen nimet) aika suolainen 110 dollaria... Oliskohan euroissa jotain seitsemän kympin luokkaa? Ajattelin kuitenkin että kyseessä on tietyllä tapaa once in a lifetime -juttu, tätä paikkaa ei löydä muualta ja olen kuitenkin leffat useampaan kertaan nähnyt ja kirjan lukenut. Mikään suuri fani en ole, mutta sain paljonkin irti tästä reissusta. Paikka oli niiiiin söpö että haluan muuttaa sinne! Voisin ottaa vaikka karvaiset jalat ja luovuttaa pari senttiä pituudestani (hobitit ovat noin metrin mittaisia) jos voisin asua Konnussa. Ja jos tuhannet turistit eivät pääsisi onnelaani niinkuin nyt.

Bilbo Reppulin kotikolo

 Alueella liikutaan oppaan kanssa ryhmänä, mielestäni turhan nopeasti, mutta ripeä tahti varmaan johtuu isosta turremäärästä. Alueelta löytyy muun muassa monta kymmentä hobitinkoloa, joiden pihoista pystyy päättelemään minkä ammatin edustajia koloissa asuu. Itse kolojen sisällä ei valitettavasti ole muuta kuin säilytystilaa. Hobittien janon sammuttajana toimii Green Dragon -pubi, ja alueella on oikeita hedelmäpuita ja iso määrä perhosia ja kukkasia. Kaikki oli toteutettu tosi hyvin ja yksityiskohtiin keskittyen eikä olo ollut kuin jossain halvassa teemapuistossa. Lopuksi pubista sai vielä hobittijuoman (alea, siideriä, stoutia, inkivääriolutta ja jotain alkoholitonta tais olla tarjolla), se sidukka oli itse asiassa tosi hyvää tai sitten mulla oli vaan kova jano.

Smaug kurkkii puskasta

Viimeisenä Rotoruan päivänä päädyin maastopyöräkilpailun yleisöön.. En tiedä miten siinä niin kävi, mutta koska mulla on sääntönä sanoa aina kyllä kaikille (järkevyyden ja jaksamisen rajoissa :D) ehdotuksille reissatesssa, niin sanoin joo tällekin. Oikeasti meinasin hetken kuolla tylsyyteen kun jotkut lapset vaan ajoi pyörällä ympäriinsä, mutta onneksi haettiin välillä autolla pizzaa evääksi. Loppujen lopuksi olikin ihan mukavaa, mulla oli seurana pari maastopyöräharrastajaa Ranskasta ja lopussa seuraan liittyi myös mun brittiläinen huonekaveri, joka oli liikkumassa ympäri Uutta-Seelantia polkupyörällä. Ei muuta kun hatunnosto, ite hyytyisin ekaan mäkeen. X) Tyypit tapasin kaikki siis hostellilla, Crash Palace Backpackersissa, joka olikin oikein mukava paikka musiikkineen ja ulkoilma patioineen. Porukka oli kans mukavaa plus respan Chris (nukkuikohan se ikinä) maailman mukavin tyyppi.

 Tätä kirjoittaessa olen taas ehtinyt jo siirtymään seuraavaan paikkaan. Olen nyt luultavasti viimeistä päivää Taupossa, täytyy katsoa löytyykö Wellingtonista hostellisänkyjä jotta voisin siirtyä sinne ja aloitella vaikka hiljalleen työnhakua.