Vaeltelua Tongariron kansallispuistossa + Taupo

Tämä ahkera kirjoittaja on taas aika reilusti jäljessä reaaliajasta blogin suhteen... Oikeasti en tajua miten ihmiset jaksavat kirjoittaa matkoiltaan juttuja reippaasti joka päivä, mulla ei ole mitään kiinnostusta edes avata koko läppäriä. :D Haluan silti päivittää tänne aina vähän kuulumisia! Läppärin lisäksi puhelin on aika vähällä käytöllä, yleensä wifi on maksullinen hostelleissa. Lisäksi mun elämästä puuttuu televisio ja olen menettänyt kiinnostuksen esimerkiksi kynsien lakkaamiseen, suoristusraudan käyttöön, shoppailuun ja muuhun tyttömäiseen hömpötykseen. Telkkarin ja sohvalla löhöämisen sijasta mun elämässä on sen sijaan jokapäiväisiä randomeita keskusteluita tuntemattomien ja uusien tuttujen kanssa, paljon raitista ulkoilmaa ja auringonpaistetta. Unirytmi on vakiintunut noin kolmea tuntia aikaisemmaksi kuin Suomessa, mikä on erittäin mukavaa koska aamuisin on ihana olla hereillä. Kaikille ei hostellielämä sovi, mutta mulla on tosi kotoinen olo. Uusi-Seelanti vaan paranee päivä päivältä ja kaikkialla on hirmu kaunista.

Jos jatketaan aikajärjestyksessä täällä blogin puolella, niin tänään on vuorossa Taupo ja Tongariro Alpine Crossing -niminen päivävaellus. Taupo oli mukava paikka, mutta vaellus ei mennyt ihan putkeen...

Taupo on Rotoruasta etelään, bussimatka kestää noin tunnin. Taupo Lake on noin Singaporen kokoinen ja keskusta on ihan järven rannalla. Mun hostellillta  (Tiki Lodge) oli aika mukavat näkymät järvelle myös. Yhtenä päivänä mulla oli tarkoitus kävellä Huka Falls -putouksille jokivartta pitkin, mutta käännyin ennen viimeistä osuutta takaisin koska reitti olikin yllättävän pitkä ja mun piti varata aikaa vaellukselle valmistautumiselle, ostaa eväitä yms. Pääsin sentään Spa Parkille asti, missä monet käyvät uimassa. Mulla ei tietenkään ollut bikineitä mukana niin vilvoittelin vaan vähän varpaitani joen kirkkaissa vesissä.

Niin se vaellus joo. Olin odottanut Tongariro Alpine Crossing -reissua jo monta viikkoa, kyseessä on siis yksi Uuden Seelannin parhaista päivävaelluksista. Tunnettu myös Mordor-vaelluksena, koska TSH-leffojen Mt. Doom on kiivettävissä vaelluksen aikana. Matkan pituus on ilman sivureittejä 19,4 kilometriä ja aikaa siihen menee noin 7-8 tuntia. Heräsin aamulla ihan pikkaisen väsyneenä kello 4.30 syömään aamupalaa ja odottelemaan bussia joka veisi reitin alkuun. Bussifirman naiset vielä hehkuttivat kuinka kaunis päivä olisi tulossa ja mä olin ihan fiiliksissä.

Karu totuus paljastui parin tunnin kävelyn ja portaiden (Devil's Staircase sanoo ehkä jotakin jyrkkyydestä) kipuamisen jälkeen - huipulta ei nähnyt yhtään mitään. Sumua, pilviä, kovaa tuulta ja vaakasuoraa sadetta. Jossain kohtaa tuntui siltä, että tuuli heittäis alas koko vuorelta. Kastuin kanssa aika pahasti (takki oli laatua vettähylkivä, vedenkestävän sijaan) ja loppumatkalla pallellutti. Mulla oli useampi kerros vaatteita onneksi, jotkut olivat lähteneet matkaan vaan shortseissa ja hupparissa - tais olla vähän kylmä. Kaikkialla oli kuitenkin neuvottu, että vuoristossa sää vaihtuu nopeasti ja kaikkeen pitäisi varautua niin vähän ihmetytti joidenkin varustus. Kiva  myös niille tytöille, jotka oli laittaneet ripsiväriä. Loppumatkasta kyllä huomasi ketkä oli. XD

En nähnyt mitään parhaita maisemia, kaikkialla oli vaan pilveä. Kaikki savuavat volkaanot ja kirkkaansiniset järvet, vuorenhuiput ja muut, jossain kaukana harmaan massan takana. Ehkä nää pari kuvaa kertoo tarpeeksi ja selittää miksi mua ärsyttää ihan vähän vaan.

Tähän näköalapaikkaan kuvittelin itseni nauttimaan eväitä ja ihastelemaan maisemia. Tongariron luonnonpuisto kauniina päivänä (kuvat lainattu 100% Pure New Zealand -sivustolta):

Ja mitä allekirjoittanut näki:

Ei tullut mieleenkään kaivaa syötävää laukusta kun kaikki energia piti käyttää eteenpäin puskemiseen. Pysähdyin syömään vasta viiden tunnin jälkeen vaellusmajalla. Kuvassa mun uusi vakioruoka, riisiä ja purkkilinssejä tomaattipyre-tuorejuustokastikkeessa. En pystynyt yksi ilta nukkumaan, kun mietin vaan mikä tomato paste on suomeksi. Päädyin jo tomaattisoseeseen ennen kuin keksin.

glamourelamaa.jpg

Mitään erityisen upeita kuvia ei ole juurikaan, koska sade olisi kastellut kameran noin kahdessa sekunnissa ja no, eipä kuvattavakaan paljoa ollut. Voi olla että teen vaelluksen vielä uudestaan, jos satun lähimaisemiin myöhemmin. Sitten pitää olla kyllä 100 % varma että sää on hyvä, sillä en aio uudestaan herätä kello puoli viisi, maksaa melkein 50 € kuljetuksista ja kävellä 20 kilometrin raskasta lenkkiä jos näkymät on samaa laatua. Valivalivali joo mutta mua oikeasti harmitti tosi paljon. :( Oli alussa ja lopussa ihan kivoi näkymiä kuitenkin ja ainakin Mordor-tunnelmaa riitti roppakaupalla. Ja oli kiva kans huomata, että kunto riittää tän tasoisiin vaelluksiin hyvin vaikka pahimmassa nousussa meinasi usko loppua. :D

Vaelluksen jälkeisenä päivänä oli vähän väsyneet tunnelmat, hengailin saksalaisten huonekavereiden kanssa (Taupo oli täynnä saksalaisia) enkä saanut mitään järkevää tehtyä. Siitä sitten siirryinkin Wellingtoniin ja nyt olen jo Eteläsaarella Nelsonissa. Nyt on netti taas käytössä, niin saan ehkä kirittyä. Ehkä.

P.S. Ai niin, pahinta koko Tongariro-päivässä oli mun illalla syöty pitsa. Sen piti piristää mutta maistui ihan kamalalta, kuin huono loppu koko jutulle. :D