Ubud ja Seminyak

Terkut Balilta! Vuoden huonoimmasta otsikosta menee taas palkinto mulle, mutta menin nukkumaan puoli kuudelta aamulla niin aivot ovat vähän jumissa. Olen ollut täällä kaksi viikkoa ja yritän saada ajatukseni kasaan kaikesta. Ensinnäkin on ihana olla takaisin Aasiassa. Pieni kaaos tekee kaikesta jännittävämpää ja hintatason mataluus verrattuna Uuteen-Seelantiin on erittäin jees. Ei täällä kuitenkaan mitään megahalpaa ole, mutta majoituksesta olen tähän mennessä maksanut vaihtelevan laatuisissa dormeissa 5-8 € yöltä. Ruoasta olen maksanut noin 1-3,5 € annokselta, noi kalliimmat ovat olleet länkkäriruokaa ja luomuravintoloissa.

Ensimmäiset neljä päivää Balilla vietin Seminyakin rantakohteessa, jonka tiesin jo etukäteen olevan väärä kohde mulle. Se sijaitse kuitenkin lähellä Despansarin lentokenttää ja ranta on hyvä. Mutta Seminyak on selkeästi suunnattu niille, jotka eivät laske rupioitaan vaan asuvat resorteissa, juovat kalliita drinksuja ja shoppailevat hyvätasoisissa pikku kaupoissa. En kuitenkaan kadu Seminyakiin päiviäni koska tapasin hyvän porukan, joiden kanssa päädyin reissaamaan noin kymmenen päivän ajan. Ensimmäinen hostellini M Boutique Hostel oli siisti ja moderni sekä erittäin hyvä nukkumiseen, koska huoneet oli rakennettu kapselityyliin eli omaan sänkyyn sai sukeltaa rauhassa nukkumaan. Ja unta mä tarvitsinkin, vika yö Uudessa-Seelannissa meni tosiaan lentokentän lattialla. Hostellilla ei kuitenkaan ollut mitenkään paras tunnelma, ja koska mun hollantilainen kaveri ehdotti Umahku Seminyakiin siirtymistä, varasin kyseisestä hostellista kaksi yötä. Tää mun kaveri on siis Wellingtonista tuttu, ja oli hauska tavata taas ja pyöriä kaupungilla yhdessä. Tavattiin sitten pari saksalaista ja lähdettiin Seminyakin yöhön, oli niiin hauskaa. Kuunneltiin jostain ihmeellisestä syystä Justin Bieberin Sorrya koko yö ja hengailtiin supermarketin portailla tai tupaten täydessä La Favelassa. Seuraavana päivänä pojat kuska meidän tytöt skoottereilla Tanah Lot -saaritemppelille. Temppeli on varmaan Balin kuuluisin, ja sen huomasi taas populan määrästä. Ajomatka oli ihan kaameta, tiet oli tukossa ja mua pelotti olla pitkästä aikaa skootterin kyydissä mutta kaikki meni onneksi hyvin ja väisteltiin muuta liikennettä menestyksekkäästi.

Perus sivettikissat ja lepakot hengailemassa kahvilassa

Nämä saksalaiset plus pari muuta, belgialainen ja saksalainen tyttö samasta hostellista, olivat suuntaamassa Ubudiin. Päätettiin kaikki ottaa yhdessä taksi, joka tulikin aika halvaksi viidellä jaettuna. Taksissa kuunneltiin vähän lisää Justin Bieberiä ja oli ehkä yksi hauskimmista taksimatkoista ikinä. Ubudilla on maine kulttuurisena sekä hengellisen matkailun keskuksena, ja meitä pääsi vähän järkyttämään turismin määrä täälläkin. Vaikka tiesin Balin olevan yksi maailman turreimmista saarista, pääsi silti sekä Seminyak että Ubud yllättämään. Ubudista toki löytää ison määrän erilaisia joogatunteja sekä -kauppoja, terveysruokaa, vaihtoehtohoitoja, meditaatiota sun muuta, mutta kaupungin keskusta on tupaten täynnä markkinakojuja, niitä turisteja, busseja, kalliita kauppoja, länkkäriruokaa yms. Ubud on mielestäni kuitenkin ehdottomasti vierailun arvoinen, sillä jos edellämainitut aktiviteetit kiinnostaa voi niiden parissa viettää vaikka kuinka paljon aikaa sekä ympäristöstä löytyy runsaasti kaikkea kiinnostavaa. Mä söin kanssa hyvin - ihanaa kasvisruokaa söpöissä kahviloissa aina kun ei tehnyt mieli riisiä tai nuudeleita. Voisin syödä iloisesti viikon putkeen esimerkiksi Earth Cafessa, missä on tarjolla vain luomukasvisruokaa ja lähes tulkoon kaikki on superterveellistä.

Kuski sitoi meidän sarongit Holy Springs -temppelillä

Näitä epäilisin lahjoiksi hindujumalille

Ubudissa käytiin ensin apinametsässä, tosin mä pysyttelin parin muun kaverin seurassa ulkona koska a)en tykkää päälle kiipeävistä apinoista ja b)multa taitaa puuttua vesikauhurokotus ja apinat voi purra. Ubudin toisena päivänä palkattiin kavereiden kanssa kuski viemään meitä riisipelloille. Kuskin ehdotuksien perusteella päädyttiin myös lisäämään ohjelmaan vesiputous, kahvimaistelua sekä Holy Springs -temppeli. Hinta jäi silti erittäin kohtuulliseksi, maksettiin yhteensä 350 000 rupiaa eli noin neljä euroa henkeä kohden. Ja kyllä kannatti, meillä oli ihan huikea päivä ja kuski oli hauska tyyppi. Riisipellot olivat upeat, temppeli kaunis ja kiinnostava, kahvimaistelu ilmainen ja maukas sekä pulahdus vesiputouksen viileään veteen virkistävä. Kauhean moni ei vesiputoukseen uskaltautunut, varmaan johtui veden rusehtavasta väristä mutta en vaihtais sitä hetkeä.

Ananas!!

Kahvia kasvamassa

 Kolmantena päivänä olikin taas kiireinen päivä, tai oikeastaan aamu koska heräsin kello 02:15 kiipeämään Mt Batur -tulivuoren päälle katsomaan auringonnousua. Olin nukkunut huonosti edelliset yöt, ja sain tuonakin yönä vaan tunnin pari unta. Oli siis aika innottomat tunnelmat nousta sängystä, mutta onneksi maisemat ylhäällä kompensoivat. Olin mukana järjestetyllä retkellä, vuorelle ei saa edes kiivetä ominpäin. Lähdimme oppaan kanssa kävelemään neljältä aamuyöllä pimeässä, taskulamput onneksi saatiin lainaan. Eka tunti oli tasaista, toinen jyrkkää nousua mutta aika helppo vaellus mielestäni oli. Monia näytti kyllä hapottavan kunnolla, ja kyllä mustakin tuntui vikat metrit raskailta niin moniin Uudessa-Seelannissa suorittamiini päivävaelluksiin verrattuna tää oli ihan iisi homma. Kuuden aikaan alkoi tulla valoisampaa ja ihaitiin auringon hidasta nousua. Oltiin pilvien yläpuolella, ja jossain kohtaa apinat alkoivat heräillä ja pyöriä ympärillä. Käytiin kurkkaamassa kraateriin ja luolassa vauvalepakoiden luona, sitten alkoi hidas laskeutuminen vuorelta. Maksoin retkestä 250 000 rupiaa eli alle 20 €.

 Mulla ei ollut Balille tullessa mitään kunnollisia suunnitelmia, ja oonkin tässä mennyt vähän fiiliksen mukaan ja seuraillut uusia kavereita. Olen skipannut pari kohdetta sen perusteella, että niistä ei saa paljoa irti ilman skootteria ja Lombokin koska matka sinne olisi ollut aika pitkä ja hintava. Pieniä vastoinkäymisiä on tässä ollut jatkuvasti, oon ollut kipeänä ja ruokahalukin meni ilmeisesti jonkun vatsapöpön seurauksena pariksi päiväksi. Jännä miten ruokahalua alkaa arvostamaan erittäin paljon siinä kohtaa kun sen menettää... Multa myös taidettiin varastaa jonkin verran rahaa lompsasta jätetyttäni sen huoneeseen suihkun tai aamupalan ajaksi, mutta en ole ihan varma oonko vaan pudottanut rahat jonnekin. Täällä on hullusti nollia rahassa, 100 000 rupiaa on noin seitsemän euroa jonka takia välillä menee vähän numerot sekaisin. Mutta kuitenkin nämä viikot on olleet ihan huikeita, kiitos siitä ennen kaikkea mun reissuporukalle mutta myös tälle maalle. Paikalliset ovat pääosin erittäin ihania ja reissaajat myös. Sää on ollut pääosin aurinkoinen sadekaudesta huolimatta, mitä nyt välillä jotain kuuroja tulee. Nyt olen Gili-saarilla viettämässä erittäin laiskaa päivää, huomenna jotain muuta kuin läppärin näpyttämistä eli pyöräilyä ympäriinsä.