Aaltojen viemää

Minnekä muuallekaan olisin Nelsonista päätynyt, kuin jälleen kerran Blenheimiin. Etelän kirsikanpoimintahommat vaikuttivat menneen nopeammille ja Nelsonin alueellakaan ei ollut hirveästi töitä tarjolla muutamaksi viikoksi. Soitin sitten vanhalle hostellilleni ja varasin pitkäaikaispaikan, vaikka hostellin pitäjä mua varoittikin että töitä ei välttämättä kolmen viikon pätkälle löydy, halusin silti kokeilla. Oli niin helppo palata, kun siellä odotti samat tutut naamatkin. Ja niin, eihän niitä töitä oikein löytynyt. Pääsin kuitenkin siivoamaan yhteen motelliin muutamaksi päiväksi ja sain sieltä helpohkolla työllä ihan mukavat rahat vaivaan nähden. Lisäksi sain paikan hostellini siivojaan apurina, eli tein yleensä kolmisen tuntia töitä siivoten huoneita ja yhteisiä tiloja. Rahojen suhteen jäin Blenheimissa lähelle plus miinus nollaa, jonkin verran miinuksen puolelle kuitenkin. Vähän harmitti, kun olisi Aasia-kassa kaivannut lisää varoja mutta olisi sitä huonomminkin voinut käydä. Blenheimistä mulla ei oikein ole mitään jännittävää kerrottavaa, samaa vanhaa ja hyvä porukka. Blenheimistä sitten lähdin takaisin kohti Pohjoissaarta, nukuin yhden yön Wellingtonissa ja jatkoin samantien Raglaniin. Wellingtonissa mulla ei ollut aikaa eikä energiaa nähdä vanhoja tuttuja, joten jumitin vaan hostellillani. Onnistuin totta kai törmäämään yhteen entiseen hostellikaveriini matkalla ruokakauppaan, että ihan kauhean hyvin mun "en kerro kenellekkään että olen täällä" suunnitelmani ei toiminut.

Ngarunui Beach

Löysin sitten toiseksi viimeisenä Uuden-Seelannin viikkonani lempipaikkani koko maasta. Wanakalla tosin on edelleen erityinen paikka mun sydämessäni, mutta Raglaniin kilpailee joko hyvänä ykkösenä tai kakkosena, en osaa päättää. Raglan on ihana pieni, mutta eloisa surffikylä Pohjoissaaren länsirannikolla. Paikka on kuuluisa erityisesti aalloistaan, mutta voi siellä muutakin tehdä jos surffailu ei kiinnosta. Esimerkiksi kajakilla suhailu ja suppailu on suosittuja. Mun piiti jättää surffaamisen kokeileminen Aasiaan, mutta en voinut vastustaa kiusausta kokeilla jo täällä kun hyvä mahdollisuus tarjoutui. En siis ikinä surffannut, vaikka lähellä viisi vuotta sitten olikin. Vuokrattiin kerran Australiassa lauta, mutta ei sitten ikinä päästy aaltoihin asti... Yövyin Raglan Backpackerssissa, mikä on muiden loistavien palveluidensa ja yksityiskohtiensa lisäksi hyvä surffivälineistön vuokraamiseen. Maksoin laudan ja märkäpuvun vuokrasta sekä kuljetuksesta rannalle 30 dollaria, mikä taitaa olla vähän alle 20 euroa. Opetukseen en tällä kertaa satsannut, vaan hostellilta saatujen pikaohjeiden jälkeen päätin vaan lähteä itse yrittämään. Kyllä kannatti, tämän lajin harrastamista haluan jatkaa myöhemminkin!

Raglan Backpackers

Raglanin keskustasta löytyy parin kadun varrelta söpöjä kauppoja (kotitavaraa, vaatteita, luomuruokaa), kahviloita, pari baaria, surffi- kouluja sekä -kauppoja, kallis supermarket, kirjasto jonka wifin ääressä istuu aina joukko reissaajia, paikallinen kahvipaahtimo Raglan Roast, sali, joogapaikka ja sun muuta ahdettuna pienelle alueelle. Keskustan läheisyydessä on uimaranta, aloittelijoiden surffirannalle Ngarunui Beachille on tunnin kävelymatka. Kauempaa löytyy sitten rantoja kunnon surffimestareille. Raglanissa kaikilla tuntuu olevan aikaa pieneen juttuhetkeen ja kaikki tuntuvat viihtyvän. Mäkin voisin viihtyä kylässä vaikka kuinka kauan, kuinka ihana olisi vaikka kesä Raglanissa?

Kuinka lomailla Uudessa-Seelannissa, Raglan edition:

Päivä 1. Saavu bussilla keskustaan ja rakastu paikkaan välittömästi. Iloinen ja leppoisa tunnelma sekä jostain kuuluu hyviä biittejä. Good vibes.
Kirjaudu sisään hostelliin, ala juttelemaan huonekavereiden kanssa ja pyörrä samantien päätös jättää surffaaminen muille. Siideriä pubissa.

Päivä 2. Aloita surffipäivä pukemalla ammattimaisesti märkäpuku väärinpäin ja yritä selvittää mikä jalka on laudalla edessä (mulla vastoin massakäytäntöä oikea). Autolla rannalle ja aaltoihin! Noin miljoonan yrityksen jälkeen ja liian pienten aaltojen kiroamisen jälkeen nouse vihdoinkin jotenkuten seisovaan asentoon laudalle. WOOHOO! Kui hauskaa? Illalla vammojen ja auringonpolttaminen vertailua, siideriä hostellilla, hengailua sekä auringonlasku rannalla.

Päivä 3. Aamulla pulahdus mereen ennen yhdeksää, sitten kahvia Raglan Roastilla ja kaupoissa kiertelyä uuden kaverin kanssa. Uudet flip flopit vihdoinkin sen jälkeen, kun olen viisi vuotta kulkenut liian pienissä Havaianas-läpyissä ympäri ämpäri maailmaa. Fish and chips lounaaksi, koska helteessä ei jaksa kokkaa. Siesta, koska eilinen surffaus väsyttää ja koko keho taitaa olla pienessä shokissa yhtäkkisestä urheilusta ja auringosta. Silmät verestää suolaveden takia ja saan pari läppää kuulla siitä miten olisin muka itkenyt koko yön tai poltellut jotain hauskoja yrttejä edellisenä iltana. Lisää uintia, porealtaassa istuskelua hostellilla ja nuorallakävelyn opettelua. Kolmas ihminen 24 tunnin sisään tarjoaa ylijäämähedelmäsalaattia keittiössä ja mietin olenko piilokamerassa, mutta kiitän kauniisti ja syön ilolla jämät kolmatta kertaa.

Päivä 4. Aamupalan jälkeen hyvästit parille kaverille. Kävelylenkki surffirannalle. Matkasuunnitelua ja lentojen buukkaaminen Myanmariin, kun saadaan Annikan kanssaa päivät lyötyä lukkoon menon osalta. 16. maaliskuuta hello Yangon! Tästä kohteesta on haaveiltu pitkään. Uintia meressä, kokkailua, laiskaa datailua ja muuta. Päiväkirjan kirjoittamista rannalla ja hullun merestä pomppivan kalan ihmettelyä.

Mun kurja pikku matkapäiväkirja

Päivä 5. Unisena herääminen 11 tunnin nukkumisen jälkeen. Hostellin iltapäiväjoogaan ilmoittautuminen ja kirjastoon lähteminen, joka muuttuukin joogan perumiseen ja lähtemiseen surffireissulle. Mitä sitä muutakaan sateella tekisi? Meressä kastuu kuitenkin. Rahoja piti säästää, mutta surffauksen opettelu kiinnostaa liikaa. Päivä kirkastuu ja tarpeeksi isoja aaltoja riittää erittäin runsaansti. Pystyn seisomaan laudalla jo suunnilleen joka toisella yrittämällä ja hihkun innoissani. Saksalainen huonekaveri tsemppaa vieressä. Ihmettele, miten tällä kertaa saat poltettua kämmenet auringossa ja osan naamasta, vaikka suojakerroin 50:llä varustettua rasvaa on tullut lisättyä monta kertaa. Ja hei, puoli päivää satoi. Illalla pakkailua ja laiskottelua.

Voi että oli kivaa. Kyllä pieni ihminen on onnellinen varpaat hiekassa! Olis tehnyt mieli sinne joogaankin sekä suppailemaan, mutta pitää näin loman alussa yrittää olla fiksu rajoittaa maksullisia aktiviteetteja. Nyt mulla on enää muutama päivä Uudessa-Seelannissa jäljellä, ja alan olemaan tosi innoissani Aasian matkastani. Lento Balille lähtee 9. päivä helmikuuta (eli ihan ihan pian!), ja Indonesialle olen varannut 30 päivää. 10. maaliskuuta lennän Bangkokiin, missä tapaan pari Blenheimista tuttua kaveria, ja siitä jatkan sitten Myanmariin. Olen viime päivinä selaillut matkablogeja ja Instagramia ja vähän suunnitellut mihin mennä. Yleensä en ole kova matkasuunnittelun fani, mutta Indonesia taitaa vaatia paluulipun maahan mentäessä ja Myanmarin lippu oli niin halpa (28€ plus matkatavarat), että laitoin jo varauksen menemään.